perjantai 21. elokuuta 2015

Tarsus


Tarsus oli alunperin mun idea, se oli yks niistä paikoissa missä meinasin vuoden aikana käydä mut en sit kuitenkaan aiemmin saanu aikaseks, joten se pääty mun to do -listalle ja torstaina sain vetää sen listalta yli. Olin halunnut käydä Tarsuksessa mutten oikeen tienny mitä siellä on, kunhan vaan halusin käydä. Olin aatellut kaupungin olevan samanlainen pikkukylä kun esim. Pozanti missä ei oo muutaku muutamat kaupat yhen kadun varrella. En ois voinu olla enempää väärässä, Tarsuksen väkiluku on reilut 300 000, eli siis suunnilleen puolet Helsingistä.








Tarsus on osa Mersinin maakuntaa, itseasiassa viiminen kaupunki Mersinin maakunnassa ennenkun hypätään Adanan maakunnan puolelle. Mentiin Tarsukseen junalla, matka kestää aika tarkalleen puolisen tuntia ja junalippu edestakas tais olla vajaat kolme euroo. Kerettiin just ja just meidän neljältä lähteneeseen junaan, mentiin nimittäin juna-asemalle dolmuksella ja joskus meinaa hermot mennä ku kuskit ajelee sellast mateluvauhtii et kävellenki tuntuis pääsevän nopeemmin. Välil sit taas saa puristaa penkkii kaksin käsin ettei lentele pitkin bussii. Ikinä ei oo hyvä haha.







Pari tuntia ennen lähtöö olin netistä kattonu parit näkemisen arvoset paikat Tarsuksesta mitkä oli tosi helppo löytää ja kätevästi kävelymatkan päässä juna-asemalta ja toisistaan. Ainoastaan vesiputoukselle otettiin dolmuş kun oltiin laiskoja eikä jaksettu kävellä. Sinnekin siis kyl halutessaan pääsee kävellen, keskustasta sinne kävelee kuulemma parissakymmenessä minuutissa. Käytiin ison moskeijan pihassa mut koska jollain sattu olee shortsit jalassa niin ei sit menty sisälle, kuikuiltiin vaan portista sisäpihalle. Moskeijan vieressä oli söpö minibazaari missä oli yhden käytävän verran kaikkee turistikamaa myynnissä. Ostettiin hienoimmat Şahmeran magneetit ikinä, Hakan vaa kerkes rikkoo mun oman alta aikayksikön mut onneks ollaan kuitenki käteviä käsistämme ja liimailtiin Şahmeran taas kasaan.








Şahmeran on yks kurdilaisen mytologian hahmoista, kuulemma yksi tunnetuimmista. Erään tarinan mukaan tuhansia vuosia sitten seitsemän kerrosta Tarsuksen maan alla eli viisaita ja hyväsydämisiä käärmeitä joiden kuningatar Şahmeran, puoliksi käärme puoliksi ihminen, oli nuori ja kaunis ja joka ei koskaan vanhentunut. Köyhän perheen poika Camsab lähti ystäviensä kanssa hakemaan hunajaa eräästä luolasta. Mutta kun hunaja loppui ystävät hylkäsivät Camsabin ja tämä eksyi Şahmeranin ja käärmeiden luo. Şahmeran lupasi auttaa pojan takaisin maanpäälle jos Camsab lupaisi olla paljastamatta Şahmeranin ja käärmeiden olinpaikkaa. Poika lupaa ja hän pääsi takaisin kotiinsa. Eräänä päivänä hän kuuli keisarin olevan vakavasti sairas, vain Şahmeranin liha voisi keisarin parantaa. Camsab piti lupauksensa eikä kertonut Şahmeranista mitään kunnes kerran Camsab lipsautti jotain ystävilleen jotka kertoivat pojan tarinasta keisarille. Keisari lahjoi Camsabin kertomaan Şahmeranin olinpaikan lupaamalla tälle kultaa ja paikan uutena visiirinä. Lahjuksista lumoutuneena Camsab paljasti käärmeiden olinpaikan ja taikasanoja lausumalla visiiri sai Şahmeranin houkuteltua pois maan alta jolloin hänet tapettiin ja keisari parannettiin Şahmeranin lihalla. Tarina kertoo, ettei käärmeet vieläkään tiedä Şahmeranin kuolleen ja kun se päivä koittaa, käärmeet tulee valtaamaan koko Tarsuksen.






Tarsus on vanha kaupunki, sen historia yltää kuulemma jopa 6000 vuoden taakse ja kaupungista löytyy tarinoita mytologian lisäks myös Rooman keisarikunnan ajoilta jolloin Tarsus oli Kilikian maakunnan pääkaupunki, Kleopatran ja Marcus Antoniuksen ensikohtaamispaikka ja apostoli Paavalin synnyinpaikka. Ei siis ihan turha mesta. Vähän lähempää historiasta löytyy Tarsuksen vanhat talot, mitä löytyy niin kunnostettuja kun kunnostamattomiakin versioita.







Olin menos ottaa tost häntää heiluttaneesta karvakasasta lähempää kuvaa mut Hakan oli ihan paniikis et älä mee, noi ton rotuset koirat on vaarallisii! Meinasin kuolla nauruu et älä ny viitti, kato nyt tota. Ei varmaan kiltimpää vois ollakkaa, toikaa ei mitää muut tehny ku heilutti häntää ja pyöri innostuksesta ku olin menos sen luo ja lässytin samal jotain söpösöpösöpöö. Sen sijaan sit taas kaiken maailman jättikulkukoirii saan yleensä rapsutella ihan ilman minkäännäkösii varotteluit.









Viimiseks käytiin tuolla vesiputouksella mistä eka vähän varoteltiin ettei siellä välttämättä oo vettä näin kesäaikaan joidenkin uusien patojen takia mut hyvin näytti vesi virtaavan! Porukkaakin oli ihan kiitettävästi aina paikallisista Syyrialaisiin turisteihin ja hääpareihin. Mun teki ihan sairaasti mieli hyppää tonne virran vietäväks, vesi oli niin ihanan väristä ja kylmää ettei tosikaan. Vesiputouksen alueella oli kiva muutenkin kävellä kun sielä oli ton veden takia paljon viileempi kun muualla kaupungissa. 

Aikaa tuolla sais varmaan käytettyä enempikin mut meillä oli vaan pieni neljän tunnin pikavisiitti, mut olipahan kiva käydä kattoo millaset on Tarsuksen huudit!

2 kommenttia:

  1. Hahah nauroin tolle koira jutulle XDDD Tarsus näyttää kyllä tosi kivalta kaupungilta, mäki oon aina aatellu et se on joku pikkukaupunki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo en tajuu mist toi koirajuttu niinku tuli haha kuulemma noil on hurja luonne ?? XD Tarsus oli kyl kiva. Minust siel vois viihtyy asuenki ku Adana ja Mersin on nii lähellä :)

      Poista